Ilmestynyt Kultistissa syksyllä 2013
Kultyyri oli ehtinyt viettää kirjastossa jo viikon, armottoman koti-ikävän kourissa. Kirjasto tarjosi kyllä muutamia oivallisia lymypaikkoja vampyyrille, mutta kultyyri kaipaisi omaa kaappiaan, ja lisäksi hänen parhain teenjuontibaskerinsa oli jäänyt Kultuhuoneelle. Kuitenkaan kultyyri ei halunnut niellä ylpeyttään. Hänhän palaisi vasta, kun häntä anottaisiin. Ja vasta kun se uusi kiltahuonevastaava suostuisi muuttamaan Kultuhuoneen takaisin sellaiseksi, kuin Kultuhuoneen kuuluisikin olla:sekaiseksi ja epäjärjestelmälliseksi.
Samana iltana uusi kultuhuonevastaava tulikin kirjastoon, selvästikin etsin jotakin tai jotakuta. Kultyyri ei välittänyt hänestä, vaan hautauitui Kalevan kulttuurisivojen taakse. Ikävä kyllä mokoma nousukas huomasi kultyyrin heti. Kultyyri alkaa mielessään kirota kultuhuonevastaavaa seuraavaksi viikoksi Julinian lounasajan ruokajonoihin jumiin, mutta hänen synkeät ajatuksensa keskeytyvät äkkiä.
"Löysinhän sinut! Sinun täytyy tulla heti takaisin!"
Kultyyri hymähtää, mutta ei laske lehteä vielä käsistään. "Minähän tiesin tämän," hän ajatteli. "Minä olen korvaamaton, ja nyt minä nautin tilanteesta täysin."
"Ai aivanko heti takaisin?" Kultyyri maisteli sanoja suussaan. "No en kyllä tiedä, olen alkanut viihtyä täällä. Humus on ihan kulman takana, ja en ole lukenut vielä kaikkia lehtiä täältä. Sitäpaitsi, sinä teit kaikkesi tuhotakseni kotini. En halua sinne enää."
Kultuhuonevastaavan kasvoilla näkyy turhautumista, ja kiukkua, mutta hän puree hammastaan kaikeasta huolimatta.
"Voimme jutella huoneen järjestyksestä uudelleen, kunhan nyt tulet. Siellä on tapahtunut paljon outoja asioita. Esineitä katoilee, ja uusi kahvinkeittimemme ei toimi."
Kultyyri näytti hetken mietteliäältä. Hän ei todellakaan aikonut päästää kultuhuonevastaavaa näin vähällä, vaan antoi odottaa vastaustaan ja nautti nousukkaan tuskaisesta ilmeestä.
Kun kultyyri oli mielestään nauttinut tarpeeksi, hän huokaisi raskaasti.
"No hyvä on sitten, kun noin kauniisti pyydät. Ettehän te siellä pärjäisi ollenkaan, ilman minua."
Heti kultuhuoneelle saavuttuaan kultyyri vilkaisee ympärilleen ja kiinnittää katseensa ikkunalaudalla nököttävään kaktukseen. Kultyyrin silmät siristyvät ja suu nipistyy viivaksi sen katsellessa huonekasvia kulmiensa alta.
”Voi kafkan tähden! Sehän on vain viherkasvi!” kultuhuonevastaava sanoo silmiään muljauttaen. Terävä mulkaisu baskerin alta hiljensi kultuhuonevastaavan nopeasti. Khv mietti, miten yhteen katseeseen saikin mahdutettua niin voimakkaasti viestin toisen täydellisestä typeryydestä.
Sitten tuli keskustelu, joka oli ehkä yksi kummallisempia dialogeja, mihin kultuhuonevastaava oli koskaan törmännyt. Tämä tosin johtui pääsääntöisesti siitä, että kultuhuonevastaava ei ollut päässyt vielä kovin syvälle yliopiston yöelämään.
”Joko sä lähdet helvettiin täältä, tai sitten alat maksaa vuokraa”, kultyyri ärähti kasville.
”Harvoin teillä mokomilla pummeilla mitään rahaa onkaan. Ulos täältä siis!” komensi kultyyri osoittaen ovea. Kultuhuonevastaava ei osannut päättää oliko tilanne hillittömän pelottava vai huvittava. Absurdi vähintäänkin.
”Mitähän muita 'maksujärjestelytapoja' sinulla on mielessäsi?” kultyyri kysyi äänellä, joka oli lähempänä hänen omaa tympääntynyttä äänensävyään.
”Hyvä on. Saat jäädä tänne, jos ensiksi lopetat sen kahvinkeittimen pelottelun – kusee raukka alleen – ja pidät sitten näppisi erossa minun asioistani.”
”Sinulle voisin sanoa samaa”, kultyyri tiuskaisi khvlle ja nosti hyllystä kirjan. ”Minulla oli tämä kesken”, se tuhahti paheksuvasti ja asettautui nojatuolille. Kultuhuonevastaava jäi katsomaan hämmentyneesti lukevaa baskeripäätä.
”Mitä sinä siinä vielä kyyläät?” kultyyri kysyi nenä edelleen tiiviisti kirjassa.
”Voisitko mitenkään... avata äskeistä keskustelua?”
”Etkö sä kuunnellut? Nyt tuo ei enää aiheuta ongelmia ja se maksaa vuorkaa.”
”... miten?” Kultuhuonevastaava kysyy epäillen, että ei ihan välttämättä halua tietää.
”Se lupasi leipoa tänne pullaa joka perjantai”, kultyyri vastasi kirjaan syventyneenä, kuin se olisi maailman luonnollisin asia.
Kultyyri oli ehtinyt viettää kirjastossa jo viikon, armottoman koti-ikävän kourissa. Kirjasto tarjosi kyllä muutamia oivallisia lymypaikkoja vampyyrille, mutta kultyyri kaipaisi omaa kaappiaan, ja lisäksi hänen parhain teenjuontibaskerinsa oli jäänyt Kultuhuoneelle. Kuitenkaan kultyyri ei halunnut niellä ylpeyttään. Hänhän palaisi vasta, kun häntä anottaisiin. Ja vasta kun se uusi kiltahuonevastaava suostuisi muuttamaan Kultuhuoneen takaisin sellaiseksi, kuin Kultuhuoneen kuuluisikin olla:sekaiseksi ja epäjärjestelmälliseksi.
Samana iltana uusi kultuhuonevastaava tulikin kirjastoon, selvästikin etsin jotakin tai jotakuta. Kultyyri ei välittänyt hänestä, vaan hautauitui Kalevan kulttuurisivojen taakse. Ikävä kyllä mokoma nousukas huomasi kultyyrin heti. Kultyyri alkaa mielessään kirota kultuhuonevastaavaa seuraavaksi viikoksi Julinian lounasajan ruokajonoihin jumiin, mutta hänen synkeät ajatuksensa keskeytyvät äkkiä.
"Löysinhän sinut! Sinun täytyy tulla heti takaisin!"
Kultyyri hymähtää, mutta ei laske lehteä vielä käsistään. "Minähän tiesin tämän," hän ajatteli. "Minä olen korvaamaton, ja nyt minä nautin tilanteesta täysin."
"Ai aivanko heti takaisin?" Kultyyri maisteli sanoja suussaan. "No en kyllä tiedä, olen alkanut viihtyä täällä. Humus on ihan kulman takana, ja en ole lukenut vielä kaikkia lehtiä täältä. Sitäpaitsi, sinä teit kaikkesi tuhotakseni kotini. En halua sinne enää."
Kultuhuonevastaavan kasvoilla näkyy turhautumista, ja kiukkua, mutta hän puree hammastaan kaikeasta huolimatta.
"Voimme jutella huoneen järjestyksestä uudelleen, kunhan nyt tulet. Siellä on tapahtunut paljon outoja asioita. Esineitä katoilee, ja uusi kahvinkeittimemme ei toimi."
Kultyyri näytti hetken mietteliäältä. Hän ei todellakaan aikonut päästää kultuhuonevastaavaa näin vähällä, vaan antoi odottaa vastaustaan ja nautti nousukkaan tuskaisesta ilmeestä.
Kun kultyyri oli mielestään nauttinut tarpeeksi, hän huokaisi raskaasti.
"No hyvä on sitten, kun noin kauniisti pyydät. Ettehän te siellä pärjäisi ollenkaan, ilman minua."
Heti kultuhuoneelle saavuttuaan kultyyri vilkaisee ympärilleen ja kiinnittää katseensa ikkunalaudalla nököttävään kaktukseen. Kultyyrin silmät siristyvät ja suu nipistyy viivaksi sen katsellessa huonekasvia kulmiensa alta.
”Voi kafkan tähden! Sehän on vain viherkasvi!” kultuhuonevastaava sanoo silmiään muljauttaen. Terävä mulkaisu baskerin alta hiljensi kultuhuonevastaavan nopeasti. Khv mietti, miten yhteen katseeseen saikin mahdutettua niin voimakkaasti viestin toisen täydellisestä typeryydestä.
Sitten tuli keskustelu, joka oli ehkä yksi kummallisempia dialogeja, mihin kultuhuonevastaava oli koskaan törmännyt. Tämä tosin johtui pääsääntöisesti siitä, että kultuhuonevastaava ei ollut päässyt vielä kovin syvälle yliopiston yöelämään.
”Joko sä lähdet helvettiin täältä, tai sitten alat maksaa vuokraa”, kultyyri ärähti kasville.
”Harvoin teillä mokomilla pummeilla mitään rahaa onkaan. Ulos täältä siis!” komensi kultyyri osoittaen ovea. Kultuhuonevastaava ei osannut päättää oliko tilanne hillittömän pelottava vai huvittava. Absurdi vähintäänkin.
”Mitähän muita 'maksujärjestelytapoja' sinulla on mielessäsi?” kultyyri kysyi äänellä, joka oli lähempänä hänen omaa tympääntynyttä äänensävyään.
”Hyvä on. Saat jäädä tänne, jos ensiksi lopetat sen kahvinkeittimen pelottelun – kusee raukka alleen – ja pidät sitten näppisi erossa minun asioistani.”
”Sinulle voisin sanoa samaa”, kultyyri tiuskaisi khvlle ja nosti hyllystä kirjan. ”Minulla oli tämä kesken”, se tuhahti paheksuvasti ja asettautui nojatuolille. Kultuhuonevastaava jäi katsomaan hämmentyneesti lukevaa baskeripäätä.
”Mitä sinä siinä vielä kyyläät?” kultyyri kysyi nenä edelleen tiiviisti kirjassa.
”Voisitko mitenkään... avata äskeistä keskustelua?”
”Etkö sä kuunnellut? Nyt tuo ei enää aiheuta ongelmia ja se maksaa vuorkaa.”
”... miten?” Kultuhuonevastaava kysyy epäillen, että ei ihan välttämättä halua tietää.
”Se lupasi leipoa tänne pullaa joka perjantai”, kultyyri vastasi kirjaan syventyneenä, kuin se olisi maailman luonnollisin asia.
Kommentit
Lähetä kommentti