Ilmestynyt Kultistissa talvella 2013
Kultyyri seurasi kaappinsa avaimenreistä uuden kultuhuonevastaavan siivoustoimia. Hän katseli järkytyneenä, kuinka kultuhuonevastaava järjestelmällisesti tuhosi kultuhuonetta puuttumalla sen täydellisen tarkoituksenmukaiseen kaaokseen. "Suorainen pyhäinhäväistys", ajatteli kultyyri. Hermostuksissaan hän puristi kätensä nyrkkiin ja mustiksi maalatut kynnet jättivät jälkiä kalpeisiin kämmeniin.
Kultyyri seurasi kaappinsa avaimenreistä uuden kultuhuonevastaavan siivoustoimia. Hän katseli järkytyneenä, kuinka kultuhuonevastaava järjestelmällisesti tuhosi kultuhuonetta puuttumalla sen täydellisen tarkoituksenmukaiseen kaaokseen. "Suorainen pyhäinhäväistys", ajatteli kultyyri. Hermostuksissaan hän puristi kätensä nyrkkiin ja mustiksi maalatut kynnet jättivät jälkiä kalpeisiin kämmeniin.
Kultuhuonevastaavan
hengähtäessä tyytyväisesti tuhotyönsäjälkiä katsellen,
kultyyri toivoi kaappinsa perimmäisessä nurkassa heräävänsä
tästä kamalasta painajaisunesta. Kultyyri tosin tiesi toiveensa
olevan turha, sillä vampyyrit eivät ei nuku. Kaapin oven toisella
puolella kultuhuonevastaava katsoi kelloaan.
"Hitto, hälyt menee kohta päälle", hän mutisi ja heitti repun olalleen. Viimeisen tyytyväisen silmäyksen jälkeen hän sammutti valot ja sulki oven. Kultyyri uskaltautui raottamaan kaapinoveaan vasta, kun ulos kiirehtivien askelten äänet eivät enää kuuluneet. Kalpea naama tuijotti laajennein silmin huoneen muuttunutta järjestytyä.
"Hitto, hälyt menee kohta päälle", hän mutisi ja heitti repun olalleen. Viimeisen tyytyväisen silmäyksen jälkeen hän sammutti valot ja sulki oven. Kultyyri uskaltautui raottamaan kaapinoveaan vasta, kun ulos kiirehtivien askelten äänet eivät enää kuuluneet. Kalpea naama tuijotti laajennein silmin huoneen muuttunutta järjestytyä.
Tuho oli vielä
kamalampi, kuin Kultyyri olisi osannut odottaa. Kirjat olivat –
kaikkien luonnonlakien vastaisesti – kirjahyllyssä, eivätkä
sympaattisesti ympäri pitkin huonetta. Monet esineet, jotka olivat
olleet kultuhuoneessa kauemmin kuin itse kultyyri, olivat tyystin
kadonneet, muun muassa kaunis keltainen räsymatto.
Kultyyrin silmästä
vierähti kalpealle poskelle pieni kylmä kyynel ja sen kapea
alahuuli tärisi kuin hento lehti. Uuden kultuhuoneen katsominen oli
liian tuskallista herkälle vampyyrille. Kultyyri käännähti ovea
kohti tarttuakseen sen kahvaan... mutta havaitsi, että siinä oli
nyt jokin askartelukaapinhirvitys. Kultyyri perääntyi kauemmas
kaapista ja havaitsi kultuhuonevastaavan vaihtaneen myös oven
paikkaa.
Nyt sai riittää. Jos he eivät enää kunnioittaneet kultyyriä,
uskollista kiltahuoneen vartijaa, saisivat pärjätä ilman.
Täristen, mutta päättäväisenä kultyyri asteli kultuhuoneesta
ulos ja lähti hyvin määrätietoisen näköisenä oikealle. Se
irvisti kultuhuoneen entiselle ovelle, jossa luki nyt: ”Kultuhuoneen
uusi sisäänkäynti → ”. Hyvin närkästyneenä kultyyri lähti
täsmälleen päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä nuoli osoitti.
Kommentit
Lähetä kommentti